Penkki

Tuunaus penkinpäällinen saapui Thaimaasta. Siispä kokeilemaan onnistuuko fixaus. Vanha korpulle puhkipalanu päällys pois. Joutui vuolla kokkareita irti penkin rungosta, mutta hyvin meni. Pehmusteen harjaus vaiheessa oletin tapahtuvan murenemista. Yllättäen superlooni on pitäny muotonsa. Seuraavaksi jesaria rulla kuin mopoaikoina. Hopsis vaan ja penkin runko valmis. Päällyksen pingotus oli todella helppoa.

Tää on tarkoitettu käytettäväksi niin että alle jää entinen penkinverhoilu. Näin tehtynä tästä puuttuu päältä ainakin sentti tavaraa, niin tarve lisätä vielä päälle muotoon leikattu lisäpehmuste. Sen jälkeen on sopivan pinkee. Lopullinen asettuminen tapahtuu ajossa aikanaan. 

   Puhdistus

Jesaria

Päällinen

Kromit tuli takaste

Olin jo henkisesti valmistautunut maalaamaan kromiosat valkoisella. Sen verran pinkeään oli muovia sulanut kiinni lokareihin. Soodapuhallus irrotti lian hellävaroen. Pinta jäi vielä himmeäksi, mutta pesu ja Bilteman metallipuhdistusaine (eli kromikiilloitus mönjä) tekivät ihmeitä. Eipäs tarvinnutkaan maalata. Jätetään alkuperäisiksi.

Lokareista tuli vimpan päälle hyvät. Myös änärin suojapeltikin kiilloittui tarpeeksi. Stongasta, josta  oli pakko aluksi vuolla irti sulaneita paakkuja, tuli lopulta käyttökuntoinen siitäkin. Kromi on kivaa.

Ultra harvinainen selffie, varmaan elämäni kolmas

Jarrulevyt vaikuttivat myös hieman murheellisen oloisille aluksi. Ajattelin maalata ne keskeltä mustiksi. Niin vaan kaikki irtos soodalla hellävaroen ilman hiekkapuhalluksen jälkeä. Alkuperäiset hiontajäljet tuli esiin piilosta. Paremmat alkuperäisinä kuin maalattuina.

Levyt valmiina asennukseen

Kytkinkopan suoja osoittautui pierunkuori mallin koristeeksi

Nopsaa on

Puhdasta tulee

Kupan katoaminen Töölöstä kävi äkkiä ja töhnät irtos rungosta samaan tyyliin. Pesua ja pohjamaalia vailla. Kun ruostetta ei ole ja vähän laiskottaa niin ei oteta metallille saakka. Voi olla että edestään löytää kun kiehuu. Katsotaan sitte lisää.

Soodaa soodaa, enemmän soodaa

Eipäs irtoo töhnä helpolla. Muovi ja muu maalin päälle tarttunu töhnä tukkii paperin hetkessä kun koittaa hioa. Kompurassa on 7½hp kone, antaa sen tehdä työt. Vuorossa ensin soodaa. Puhdistettavaa pintaa ei ole mahdottomia määriä. Hiekalla lähtee kyllä kaikki, mutta myös terve maali ja muu herkempi tavara. Huomenna vuorossa säkin haku kaupasta.

Honda merkkit oli sulanu tankissa. Tilalle hahmottelin uutta.

Pesu

Palat seinustalla kuivumassa

Painepesurilla ja liuottimella lähti enimmät. Alla ollut maali vaikuttaa ehjälle. Väri vain muuttunu hieman paikoittain. Tutuu että hiekkapuhallus on nyt tarpeetonta. Mene käsin hiomalla ja päälle pohjamaali. 

Tankkia ei saa tyhjäksi ravistelemalla, pari desiä jää väkisten. Pumppu ja korkki vaikuttavat ehjille. En irrota pumpun lukituslevyä, vaikka tällöin tankin sais kuivaksi. Tankki ei vuoda nyt, mutta jos pumpun käyttää irti niin vanhalla tiivistellä se voi alkaa vuotaa. Niinpä en koita onnea tän suhteen. Tankki maalattaan tällaisena paridesiä pensaa sisällä.

Runko

Runko on yllättävän kevyt. Tosin viimevuosina tullu itäpyörien järkyn painavia vastaavia kannettua eestaas niin tää on kai se normaali. Todella paljon kiinnikkeitä ja väkäsiä. Apina käyttää Grom runkoa. Iteasiassa pärrät on monilta osilta samoja, vaikka näyttävät iha erille.

Talli on nyt täynnä jotaki ihmemujua. Vaikuttaa jollekki kierrätys puhallusvillalle. Tätä tuli vastaan kaikista pyörän koloista. Pitää hakee teollisuusimuri. Tuntuu että lakaisu vaan sotkee lisää.

Renkaan keskisauma vielä jäljellä.

Väriksi tulee pinkin tapainen ja toisena värinä kerman valkoinen. Mustat osat jatkaa mustina. Hopea ja kromi korvataan valkoisella tai mustalla kohteesta riippuen. Tankki kaksvärinä orkkis tyyliin. Maali himmee. Ei kiiltävä, mutta ei täys mattakaan. Kilikalilla koitan.

Hetken houkutti jättää palon jäljille pinnat. ,Mutta on nuita vanhojaki ennestään niin jätän aidosti vanhat maalaamatta. Tää on kuitenki uus pärrä.

Johtotöissä

Tankki, johdot ja elektroniikka purettuna 

Liittimet sai irroitettua aika helposti. Mitään ei murtunut. Jopa pensalinja säilyi ehjänä. Sensorit ja mokkulat päällisin puolin ilman sulamisvaurioita. Kaikissa on puhtaat siistit liitannät, vaikka nokisia muuten. Läppärunko kokonaisuutena vähän murheellisen oloinen.

Karkeesti johdot on kadonnu tankista eteenpäin, mutta vaikeimmat liitinryppäät jääneet ehjiksi.

Purku etenee

Kilpi meni tänään konttorille vaihtoon. Keskivahva paahto.

Muoviosia hylkyyn. Valot, vilkut, takalokarin jatko, mittari, airbox, pakoputkenpää, sivupaneli, stongan katkaisijat, kahvakumet, etupumppujen suojat ja muuta sälää. Ilmansuodatin elementti oli ihme kyllä jäänyt ehjäksi sulaneen klöntin sisälle. Meni muutenvaan rikki kun tuli koputettua puukolla liika napakasti. Etujarrusäiliö on mennyttä. Tähystyslasi oli sulanu puhki ja työsylinteri falksaa. Kahva jää varaosaksi.

Pakoputken pää on oikeesti muovia, mutta toimii normikäytössä hyvin. Bilteman kangaslaukut on käyttöapinassa ollu kokoajan putkenpäähän nojallaan ilman ongelmia. Niin kiva osa että taitaa joutua ostaa uuden sulaneen tilalle.

Hondan kromi/muoviosissa on pierunkuoren paksuinen metallipaperin oloinen pinnoite. Pinnoite ei ole siis iha pelkkää kromimaalia. 

Metalliosat puhdistukseen ja maalia. Raiseri on etukolmiossa kartiokumeilla pännigissä kirittynä. Hieno keksintö. Etukolmiossa on siis normi pultinreikien sijaan suuret montut missä kumikartot ovat piilossa.  Vähentää värinää. Varmaan yleinenkin keksintö nykypyörissä. Minulle uus.

Vakio änäri on symppis. Ei tee mieli mitään tuunausputkea. Jatketaan vakiolla. Jostain syystä Honda on kromannu vain ylemmän suojapellin. Almpi pikkupala on musta. Honda myy kyllä OEM varaosana kromattua alaosaa. Haisee vähän rahastukselle. Nyt molemmat suojapellit maalataan samaan tyyliin mitä pärrän apuosat tulee olemaan.

Matalimmalla roikkuvat hedelmät

Pikku purkamisen jälkeen tää vaikuttaa edelleen lupaavalle. Kaikki vaan helkutin rumaa ja nokista. Muovit ovat sulaneet muodostaen paksun kakun, mutta alta paljastuu käypästä kamaa.

Jokainen osa menee 5 luokkaisen seulan läpi kun se pyörästä irtoaa.

Osa joka on 5 luokassa menee heti roskiin. 4 menee laatikkoon jemmaan jos intoa korjaamiseen on. Yleensä osa korvataan ja siitä otetaan jotain käyttökelposta talteen ennen roskiin menoa. 2-3 luokkaan vaikuttaa päätyvän paljon, mikä olikin toiveena. 1 on harvinainen.

EMC ja ABS modulator vaikuttivat irrotettaessa päällisin puolin hyville. Ne ovat penkin alla suojassa. Akku ei ollu muuttanut muotoaan ja sähkojohdot sekä sulakerasia penkin alla kaikki 1 luokkaan. Toisaalta jos elektroniikkakomponentti ei toimi on se 1 -> 5 samantien.

Tuijotusvaiheessa on alkanu kiinnostaa tarttua matalimmalla roikkuviin hedelmiin. Vaihtaisi kaasarin tilalle. Moottori kun ei tiedä kuka sille pensaa antaa. Lataus ja sytkä olis ehkä hoidettavissa jollaki Skyteam tai skootterin leekolla. Moottorista kun lähtee vain pari johtoa ja kaikki moderni tekniikka on päälle leivottua kakkua useissa eri kerroksissa.

Tallissa on jo yksi täysin toimiva EFI & ABS apina niin tää vois olla kiipitsimple tyyliin tehty.

Alkuihmetys

Ostin rapeaksi paahdetun apinan toiselle kaveriksi. Laitetaan PAAHTOAPINA blogi liikkeelle ja katsotaan minne päädytään. 

Paahtoapina on 2019 vuosimallia ja ajettu 60km. Ihan ei puolta tankkia ehditty ajaa. Ensihuoltoon on vielä hyvin kilometrejä tarjolla. Ei tosin taida takuuseen vaikuttaa viekö merkkiliikkeeseen vai ei. Siistimmässä kunnossa olevalla apout 3000km ajettuna ja käynyt merkkihuollossa.

Paahtoapina oli tallipalossa ja sai reippaasti säteilylämpöä. Muovit kaikki pilalla. Vauriot totaalisia mitä ylemmäs pärrää mennään. Maanrajassa selvitty vähemmällä sulamisella. Purettaessa vahinkojen laajuus selviää. Yhtäkaikki pakkia ei saa enää silmään - kampe kun on jo kustannuspaikalle raahattuna. Ainoa keino koittaa säilyttää postiivinen elämänasenne ja katsoa minne asti se riittää. Lehmän hermoista olis myös apua?

Uus apina on moderni moottoripyörä. Niinpä siitä löytyy kaikenlaista tingeliä, mitä 50 vuotta vanhasta Uralista puuttuu. Koskapa olen Ural mies tulee tästä tdn MELKOISEN jännittävää. Ensin pitää selvittää miten tämmönen Apina toimii ja mikä vaikuttaa minnekin. Ihmisten tekemä tää on eikä luojanluoma.

Ensin kolme kovaa

1. EMC (EngineManagementController) on apinan aivot jolla ohjataan pyörän toimintoja.

2. IMU (InternalManagementUnit) on ABS aivot.

3. DLS (DataLinkConnector) on väyläohjain, joka toimii siltana ABS IMUn & EFIn EMCn välillä ja on mahdollisesti myös mittarin ohjauksessa mukana.

Sitten seuraa sensoreita ja mutikoita

- IAT (IntakeAirTemperature) on sisään tulevan ilman lämpöanturi jolla EMC säätää seosta.

- TP (ThrottlePosition on läppärungossa jolla EMC tietää kaasun asennon.

- O2 (lambda) käyrässä jolla EMC mittaa paloprosessia ja säätää seosta.

- EOT (EngineOilTemperature) on lohkossa jolla EMC saa mootorin lämpötiedon.

- CKP (CrankshaftPosition) jolla EMC ohjaa puolaa.

- Bank Angle sensori on mystinen. Se on EMC alaisuudessa, mutta sillä tarjoillaan liiketunniste tietoa IMU yksikölle DLS kautta?

- Wheel Speed sensori mittaa etupyörän nopeutta IMUlle.

- ABS modulator unit on IMUn ohjauksessa ja pätkii jarrupainetta etupyörään kun hätä tulee päälle.

- Tyhjäkäynnin säätösolenoidi.

- MAP (MainfoldPressureSensor) pitäs olla EFIssä jossaki, mutta en ole vielä keksiny. Kampe vaikuttaa käyttävän Lambdaa ns takautuvasti tähän?

Loput ns perustavaraa

- Pensapumppu sähkönen. Onkohan paluulinjalla?

- Jännitteensäädin latausta varten.

- Tankin pensapinnan sensori.

- Startti ja sen rele.

- Puola.

- Läppärunko.

- Ruutan suutin läppärungossa.

- Ohjaustangon katkaisijat ja virtalukko.

- Sulakerasia, johdot ja liittimet.

- Digitaalinen nopeusmittari varoitusvaloilla.

- Johtoja sekä liittimiä. Niitä sitten piisaakin.

Mikäli EMC, IMU ja DLS ovat jääneet tulipalossa ehjiksi, olisi se nyt onni. Purkaminen ja vaurioiden selvittely projektin eka vaihe.